Muratin katveessa
varjon ja valon
reunamalla,
varjon ja valon
reunamalla,
korituolissaan,
istuu vanha nainen,
ruudullinen huopa polvillaan,
toinen harteillaan,
sammunut savuke
nukahtaneen sormissa
sylissä kirja
väärinpäin,
runoja elämä täysi.
Runoni, ne vain tulevat, minä kirjaan ylös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti