Se on fiksu.
Se puhuu neljää
kieltä sujuvasti.
Käyttäytyy suvereenisti
tilanteessa missä vain.
Juhlissa se
pukeutuu frakkiin
tai smokkiin,
keskustelee älykkäästi
säästä ja harrastuksista,
nyökkäilee tervehdyksiä
sinne ja tänne.
Se osaa smalltalkin.
Siitä pitävät kaikki.
Silti se on yksin.
Ei koskaan avecia mukana.
Joko se on kranttu,
ettei sille kelpaa kukaan,
tai niin ujo.
On se käynyt
sinkkubaareissa.
Farkuissa ja pikkutakissa.
Ilman kravattia.
Rentoilee lasillinen
bloodymarya kädessään.
Tai sitä jossa on
vihreä oliivi coktailtikussa.
Sen se syö.
Vain sen oliivin.
Ja samalla katsoo
huvittuneena ympärilleen.
Kotiin se lähtee aina yksin.
Tekisi mieli seurata,
kokeilla päästääkö lähelleen,
katsoisiko rakastuneena silmiin,
mutta ei kehtaa.
Kun se on niin outo.
Snobi ja outo.
Täydellinen mies.
